Olin jo kauan suunnitellut paluutani Lapin rauhaan ja kauneuteen, siihen hiljaisuuteen, joka huokuu vaaroilta ja jokien uomilta. Sitten viimein koitti se päivä, jolloin matka kohti Napapiirin ylittämistä alkoi. Taustalla soi uloslähtötunnelmaa kohottava musiikki ja sydänalassa kutkutti innostus.
Rauha ennen myrskyä
Lähtöpäivä aukesi aurinkoisena linnunlaululla maustettuna. Lähdimme ajamaan hyvissä ajoin, koska halusimme saavuttaa tietyn rauhan ennen yöpymispaikan saavuttamista. Polttoaineesta ja ajotauoista huolehdittuamme hurautimme kohti pohjoista. Tie alkoi käydä yhä hiljaisemmaksi, vain metsän ja taivaan saumakohdassa kiitävä haukka seisauttaa hetkeksi eteenpäin rynnistyksen.
Ylittämättömältä tuntuva Napapiiri
Reilun kuuden tunnin ajon jälkeen saavumme Rovaniemelle, ja tiedämme mikä seuraava merkkipaalu on ─ Napapiiri. Ajatuksissa tuntuu siltä, että pysähtyminen Joulupukin puolella on jo tutuksi muodostunut pilkki silmässä, mutta tämä kerta on toisin. Saavumme Napapiirille juuri auringonlaskun värjätessä taivaan.
Lapin luonto, paluu juurille
Mutta vasta ylitettyämme Napapiirin, tunnen palanneeni juurilleni. Ilmassa on jotain taianomaista, joka saa minut tuntemaan itseni pieneksi. Ympärillä levittäytyvä hiljaisuus ja puhdas luonto saavat minut unohtamaan kaiken muun. Jatkaessamme matkaa, ympärillä kohoavat tunturit ja silmänkantamattomiin jatkuvat metsät vangitsevat mieleni.
Yhteenveto: paluu juurille
Tämä matka vahvisti taas kerran sen, että loma ei ole aina palmujen alla aurinkoa ottamassa. Se voi olla myös paluu kotiseudulle, juurille, hiljaisuuteen ja kauneuteen. Matka toi rauhan mieleen ja sai arjen kiireet unohtumaan. Nyt tiedän, että paluu Lappiin ei ollut vain rutiininomainen päätös, vaan tärkeä askel kohti sisäistä tasapainoa ja mielenrauhaa. Matka jatkuu, mutta sydämessäni tiedän, että olen jo saapunut perille.
