Lappi on useille suomalaisille se paikka, johon päin silmät kääntyvät, kun kaipaa pois suurkaupungin hulabaloolta ja arjen kiireiltä. Olin itse yksi heistä – kiireisen työelämän uuvuttama, joka kaipasi sekä lepoa että seikkailua. Niinpä päätin sanoa hyvästit työpöydälleni ja suunnata kohti pohjoista. Tässä tarinani.
Ensimmäiset päivät Lapissa olivat täydellisiä. Heräsin aikaisin kuudelta, nautin hitaasti aamukahvia hiljaisuuden vallitessa ja lähdin retkeilemään läheiseen metsään. Päivät kuluivat tutustuen uusiin paikkoihin, paikallisiin ihmisiin ja kulttuuriin, sekä nauttien Lapin ainutlaatuisesta luonnosta. Illat sen sijaan viettiin takkatulen äärellä, lukien ja kirjoittaen, maailman menosta irrallisena, täydellisessä rauhassa.
Yöllisen revontuliretken aikana tapasin paikallisen oppaan, joka kertoi Lappiin liittyvistä myyteistä ja legendoista. Kuulimme tarinoita mystisestä Lappalaisista, jotka voivat kommunikoida eläinten kanssa ja jotka matkustavat toisiin maailmoihin samojedikoira vetämillä reillä. Tällaiset tarinat tulivat eläväksi Lapin sydänmailla, jossa luonto ja kulttuurin historia ovat niin läheisesti yhteydessä toisiinsa.
Vaikka Lappi tarjoaakin uskomattomia luontokokemuksia, siellä viettämäni aika ei ollut pelkästään kaiken ulkopuolisen ihailua. Lapissa huomasin kuinka läsnä olemme itse asiassa kaikkialla ja, ettei luonto ole vain jotain, jota katselemme ulkopuolelta. Olimme osa sitä; se on osa meitä.
Lomamatka Lappiin oli enemmän kuin pelkkä matka; se oli kokemus, joka muutti näkökulmaani elämään. Lapista löysin paitsi luonnon kauneuden ja rauhan, myös oman paikkani maailmassa. Tämä ihmeellinen kokemus, joka yhdisteli henkisen kasvun, maagisen luonnon ja uskomattomat seikkailut, oli juuri sitä, mitä tarvitsin.
Yhteenvetona, jos olet uupunut arjen askareista ja kaipaat jotain erilaista, suosittelen suuntaamaan kohti Lappia. Kuka tietää, ehkä sinäkin löydät sieltä oman legendaarisen seikkailusi.
