Kesän kynnyksellä, matkakuume nousi ja mielessä kummitteli unelma lomamatkasta, joka oli pitkään hautunut toivelistalla: Välimeren purjehdus. Sain päähäni, että nyt olisi otollinen hetki toteuttaa tämä unelma.
Matkaan lähdettäessä sydän sykki innosta ja jännityksestä, sillä kyseessä oli ensimmäinen purjehdukseni. Olin valmistautunut huolellisesti, opiskellut navigointia ja merimerkkejä, sillä halusin osallistua aktiivisesti purjehdukseen. En ollut vain turisti, vaan osa veneen miehistöä.
Välimeri oli kaikkea, mitä olin toivonut ja paljon enemmänkin. Lapset loikkivat veneestä mereen ja aaltojen liike tuuditti meidät uneen yömyöhään. Aamulla heräsimme aikaisin, kun aurinko kurkisti horisontin takaa. Jokainen päivä oli uusi seikkailu. Nautimme elämästä avomerellä, uimme kristallinkirkkaissa vesissä ja tutkiskelimme pikkuisia kyliä satamissa.
Oli huikeaa nähdä historialliset kaupungit, kuten Barcelona ja Rooma, mereltä käsin. Kävimme myös pienemmissä saarikaupungeissa, joissa aistimme paikallisten arkea, nautimme herkullisesta ruoasta ja viinistä sekä tutustuimme vanhoihin kirkkoihin ja raunioihin. Auringonlaskut olivat taianomaisia, ja jokainen päivä päättyi tähtitaivaan alle nukahtamiseen.
Yhteenvetona, reissu oli kaikin puolin ikimuistoinen. Se vei mukanaan urbaanin arjen rutiineista ja antoi tilaa nauttia luonnon kauneudesta, yhteisestä ajasta perheen kanssa sekä uusista elämyksistä ja kokemuksista. Tämä matka antoi paljon enemmän kuin mitä olisin voinut kuvitellakaan. Se opetti myös yhteyttä luontoon, merellisyyttä ja asetti arvot uuteen järjestykseen.
Jokainen matka on uusi luku elämäni kirjassa, mutta tämä luku oli erityisen merkityksellinen. Palasin kotiin uusin silmin, sydän täynnä kiitollisuutta ja päällimmäisenä mielessä kulkurin unelma, jonka sain kokea. Matka Välimerellä ei ollut pelkästään loma, vaan elämää suurempi kokemus – ja paljon enemmän kuin mitä matkaoppaissa luvataan. Miten minä voin tämän jälkeen enää pysyä paikoillani? Matkakuume on jälleen herännyt.
